" Taikatie,

ei mistään tule,

ei mihinkään vie. "

 

Apulannan basisti tarjosi minulle Helsingin syrjäseutujen lähikapakassa fisun.

Minä hymyilen lasini takaa,

mietin pilvenpolttaja naisia joiden vartalo on kai sitä mitä elämältä haluaisi.

Hahahaa,

tämä on humalaa.

Tämä on vatsahappojen siirtämistä suudelmasta toiseen.

Sokeaa.

TÄMÄ ON HAHAHAH.

Bittiropinaa missälie varjon pintaan ja tyhjyyttä kai vaan lopulta.

Kynnysmattoilua.

Kotihiireilyä kautta huomionnälän personoimista.

Ja ilkeää---

Humalaan hukutetaan ujous ja hiljaisuuden luoma vaivaantuneisuus.

Minä rakastan tätä.

Minä vihaan tätä niin.

 

Se sanoo että naamio saattaa muuttua naamaksi.