Pelkään kai hieman kasvottomuutta ja sen luomia uria joita en näe.

Lisää siis minut, ole hyvä.

http://kirsikkasade.livejournal.com/

" Taikatie,

ei mistään tule,

ei mihinkään vie. "

 

Apulannan basisti tarjosi minulle Helsingin syrjäseutujen lähikapakassa fisun.

Minä hymyilen lasini takaa,

mietin pilvenpolttaja naisia joiden vartalo on kai sitä mitä elämältä haluaisi.

Hahahaa,

tämä on humalaa.

Tämä on vatsahappojen siirtämistä suudelmasta toiseen.

Sokeaa.

TÄMÄ ON HAHAHAH.

Bittiropinaa missälie varjon pintaan ja tyhjyyttä kai vaan lopulta.

Kynnysmattoilua.

Kotihiireilyä kautta huomionnälän personoimista.

Ja ilkeää---

Humalaan hukutetaan ujous ja hiljaisuuden luoma vaivaantuneisuus.

Minä rakastan tätä.

Minä vihaan tätä niin.

 

Se sanoo että naamio saattaa muuttua naamaksi.

" Ja mä kuolen näihin kuolen näihin tähtiin joita rintaani mun liimataan.

Ja mä kuolen näihin ihmisiin jotka ei merkitse mulle mitään,

kertoo mitä pitää tehdä ja mitää pitää yrittää.

Ja mä kuolen kun mun suuni huutaa valkoisia valheita

ja jättää kertomatta aina osan totuutta. "

-Sir Elwoodin Hiljaiset Värit

 

Läpikuultavan jäänpinnan läpi erottaa kasvot.

Ja ne muuttuu ja on muuttunutkin kai, kun vuosista näkee pelkän selän.

Se kysyy kuinka mun tähti voi.

Enkä minä kehtaa sanoa ääneen etten kadu.

Että tekisin hymyillen kaiken kyllä uudestaankin.

Käyttäytymällä niin ettei kenestäkään tule korvaamatonta,

minä en ole se johon sattuu.

Olen oikeastaan aika kusipää.

Nosta ilmaan ja kasvata mulle puheesta siivet.

Ole hetken ajan minun nilkkakahleeni,

teeskennelty tieni pää kun en kykenekään enää pysähtymään.

Haluaisin pomppia sielusta toiseen,

määränpäästä taivaan oikeaan kulmaan ja takaisin nurkkaan.

Iholta, iholle, ihosta, ihoon, iholla, ihotta, ihoilla.

Ja niin edelleen.

Sitä ihoa ei omista kukaan, minulle se ei ole mitään.

Minä hymyilen, mutta se haluaa tietää.

Jotkut ihmiset ovat kuin halpaa purukumia,

heistä lähtee nopeasti maku.

Tekee mieli sylkäistä ja ottaa seuraavalla kerralla toistuvasti vähintään viisi kerralla.

Minä en osaa yhdistää asioita,

kahden palan palapelissä on yksi minulle liikaa.

Sokeroimme elämäämme oppimalla olemaan kyseenalaistamatta.

Now hit me.

Darling.

Hit me, hit me , hit me, hit me, hit me, hit me, hit me.

Hit me, hit me, hit me, hit me, hit me, hit me.

HIT ME - - - MAKE ME FEEL.