Käyttäytymällä niin ettei kenestäkään tule korvaamatonta,

minä en ole se johon sattuu.

Olen oikeastaan aika kusipää.

Nosta ilmaan ja kasvata mulle puheesta siivet.

Ole hetken ajan minun nilkkakahleeni,

teeskennelty tieni pää kun en kykenekään enää pysähtymään.

Haluaisin pomppia sielusta toiseen,

määränpäästä taivaan oikeaan kulmaan ja takaisin nurkkaan.

Iholta, iholle, ihosta, ihoon, iholla, ihotta, ihoilla.

Ja niin edelleen.

Sitä ihoa ei omista kukaan, minulle se ei ole mitään.

Minä hymyilen, mutta se haluaa tietää.